Osa 4. Keho kertoo, tunteet ohjaavat vai ulkoinen tieto johdattaa?

Osan 4. tavoitteet

  • Tutustua keholähtöiseen syömiseen nälän eri lajien kautta: miten keho ja mieli viestivät tarpeistaan?
  • Ymmärtää tunteiden ja syömisen yhteyttä
  • Herättää pohtimaan sisäisen ja ulkoisen tiedon suhdetta (Kertooko keho kaiken? Ovatko ajatukseni aina totta? Mikä on ravitsemussuositusten rooli syömisessä?)

Osan 4. tehtävät:

  1. Harjoitus: Syönkö kehoani kuunnellen -testi
  2. Harjoitus: Nälän eri lajit
  3. Kuuntele podcast ”Kertooko keho vai tarvitsemmeko tietoa?”
  4. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen

Johdanto teemaan

Miksi syön niin kuin syön? Mitkä tekijät ohjaavat ruokailutottumuksiani? Kuuntelenko kehoani ja sen viestejä vai ohjaako syömistäni lähinnä tieto siitä, mikä on terveellistä? Entä nautinto, sallinko itseni nauttia ruoasta vai tuottaako herkuttelu helposti syyllisyyttä? Olenko huomannut, että joskus paha mieli saa minussa aikaan halun syödä? Miten reagoin tähän? Vai kiinnitänkö lopulta aika vähän huomiota siihen mitä syön? Jatkuva kiire ja liian vähän aikaa miettiä, mikä olisi minulle hyväksi. 

Tässä osiossa tutkimme, miten keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa, millainen rooli tunteilla on syömisessä sekä mikä rooli tiedolla on siinä, mitä syömme. 

Keholähtöinen syöminen

Keholähtöinen syöminen on esillä monessa viime vuosina tutuksi tulleessa hyvän syömisen hahmottelussa: intuitiivisessa syömisessä, tietoisessa syömisessä ja Syömisen taidossa (engl. Eating Competence, Satter 2007). KEHUVAssa keholähtöisellä syömisellä tarkoitetaan kehon tarpeiden tunnistamista ja syömistä niiden ohjaamana.

Fysiologiset nälän ja kylläisyyden tuntemukset kehossa ohjaavat meitä ihannetilanteessa syömään kehomme tarpeita vastaavasti – ei liikaa, muttei myöskään liian vähän. Kehon viestien tunnistamista haastaa kuitenkin monia asia: olemme syöneet niin pitkään muiden kuin oman kehomme viestien ohjaamina, ettemme enää tunnista nälkää tai kylläisyyttä; jatkuva ruokamainonnan ja -tarjonnan tulva altistaa meidät tiuhaan ruokaärsykkeille; syömiseen liittyvät normatiiviset ajatukset (mitä ajattelemme ”oikeanlaisesta syömisestä”) ja tunteet ohjaavat meitä syömään siten, että ohitamme kehomme todelliset tarpeet.

Tehtävä 1. Syönkö kehoani kuunnellen -testi

Vastaa Syönkö kehoani kuunnellen -testiin. Pohdi joko itsenäisesti, parin kanssa tai ryhmässä, millaisia ajatuksia testin tekeminen herätti. Opitko itsestäsi ja kehon kuuntelun taidoistasi jotain uutta? 

Lataa testi itsellesi alla olevan lataa-painikkeen kautta.

Nälän eri lajit

Tietoisen syömisen lähestymistavassa puhutaan nälän eri lajeista. Olemme tehneet näistä nälän eri lajeista oman sovelluksemme myös KEHUVAssa. Niiden avulla pyrimme konkretisoimaan erilaisista syistä johtuvaa haluamme syödä jotakin. 

Fysiologinen nälkä on tila, jossa kehomme kärsii energiavajeesta ja toivoo saavansa lisää polttoainetta ja ravintoaineita itseensä. Fysiologinen nälkä voi tuntua kehossamme esimerkiksi nipistyksenä vatsanpohjassa, heikotuksena, orastavana päänsärkynä tai keskittymiskyvyn heikkenemisenä. Herkkyytemme ja tapamme tuntea fysiologista nälkää ovat yksilöllistä. 

Ruuan ulkonäkö, tuoksu tai maku voivat houkutella meitä syömään, vaikka meillä ei olisi lainkaan puutetta ravinnosta fysiologisesti. Fysiologinen nälkätila voi tosin edelleen voimistaa tällaisissa tilanteissa haluamme syödä. Tuoreen pullan tuoksu kaupan eteisessä saa kummasti meidät suuntaamaan paistopisteelle ja kauniisti astellut tarjoilut buffetpöydässä lataamaan lautaselle enemmän ruokaa kuin jaksamme syödä.

Opittu ja ”kellotettu” nälkä viittaa tilaan, joka syntyy toiston ja oppimisen kautta. Jos syömisen rytmimme on hyvin säännöllinen, voi kehomme oppia haluamaan lounasruokaa työpäivinä aina kello yksitoista ja viestiä tästä nälän tunteena päivästä toiseen samaan aikaan. Tiettyjen ruokien syömiseen tietyissä tilanteissa ja paikoissa liittyy paljon ehdollistumista: opimme kaipaamaan voileipiä löhötessämme iltaisin sohvalla ruudun edessä, jos toistamme tätä rituaalia riittävän pitkään. Tai viimeistään leffateatterin aulassa askeleemme suuntaavat popcornin tai irtokarkkien luo, jos olemme tottuneet syömään niitä aina kun käymme elokuvissa 

Erilaisiin tunnetiloihin voi liittyä halua syödä. Ikävä, ahdistus, suru ja yksinäisyys tai yhtä lailla ilo ja kiintymys voivat saada meissä aikaan halun syödä. Tunnesyömisestä puhutaan yleensä silloin, kun tunteet nappaavat pääroolin syömisen säätelyssä ja käytämme ruokaa apuna tunteiden hallinnassa tai torjumisessa. Tietoisessa syömisessä puhutaan tässä yhteydessä sydämen nälästä. Tunnesyömiseen voi myös liittyä ehdollistumista. Jos meitä on lapsena toistuvasti lohdutettu tiettyjen tunnetilojen yhteydessä (esimerkiksi suru, pettymys) tarjoamalla tietynlaista ruokaa, opimme etsimään näistä samoista ruuista lohtua vielä aikuisenakin.

Ajatusten nälällä viitataan yleensä normatiivisiin ajatuksiin, jotka ohjaavat meitä syömään tai olemaan syömättä jotakin tiettyä ruokaa. Tällaisia ovat ajatukset kuten ”sokeri on epäterveellistä, sitä pitää välttää”. ”ruoka pitää tehdä itse, sillä valmisruoissa on liikaa lisäaineita” tai ”jokaisella aterialla pitää olla kasviksia.” Osa normatiivista ajatuksista voi olla meille hyödyllisiä, osa jopa haitallisia. Haittaa meille voi olla ajatuksista, jotka ovat enemmän mielikuvia kuin totuuksia tai jotka ovat ehdottoman mustavalkoisia ja ohjaavat meitä joustamattomuuteen syömisessä.

Tehtävä 2. Harjoitus: nälän eri lajit

Pohdi joko itsenäisesti tai parin kanssa/ryhmässä, tunnistatko nälän eri lajeja omalla kohdallasi? Millaisissa tilanteissa olet kohdannut erilaisia nälän lajeja?

Kertooko keho kaiken?

Neljännen osion päätteeksi keskitymme pohtimaan ulkoisen ja sisäisen tiedon suhdetta. Jos keho on niin viisas kuin aina välillä väitetään, mihin ravitsemustietoa, kuten ravitsemussuosituksia tarvitaan? 

Tehtävä 3. Podcast ”Kertooko keho vai tarvitsemmeko tietoa?”

Seuraavassa Podcast-katkelmassa tutkijatohtori Sanna Talvia pohtii keholähtöisen syömisen ja kehon ulkopuolelta tulevan tiedon, kuten ravitsemussuositusten, välistä suhdetta ravitsemusterapeutti Anna Päätalon kanssa. Kuuntele tallenne ja siirry tämän jälkeen pohtimaan podcast-linkin alla esitettyjä kysymyksiä.

Tehtävän 3. kysymykset:

  • Kuinka paljon ei-ravitsemusammattilaisen tulee tietää ruoasta ja ravitsemuksesta?
  • Voinko keskustella nuoren (tai muun omassa työssä kohtaamani henkilön) kanssa ruoasta ja esittää näkemyksiä, jotka eivät ole linjassa virallisen tiedon (esim. ravitsemussuositusten) kanssa? Perustele näkemystäsi.

Tehtävän 3. purku ryhmässä tai parin kanssa

Pohtikaa yhdessä alla esitettyjä kysymyksiä. Voitte myös halutessanne osallistua keskusteluun sivun alaosassa.

Tehtävän 3. purku itsenäisesti

Pohdi alla olevia kysymyksiä ja tuo esiin ajatuksiasi tai osallistu keskusteluun sivun alareunan keskusteluosiossa.

Huom. Kommentoida voi nimimerkillä. Sähköpostiosoitekentän voi jättää tyhjäksi.

Tehtävä 4. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen

Pohdi seuraavaa kysymystä oppimispäiväkirjaasi.

  1. KEHUVAssa ajatellaan, että ihannetilanteessa syömistä ohjaavat yhdessä sekä kehon viestit että ulkoinen, luotettava tieto. Myös tunteet saavat vaikuttaa, mutteivat ottaa kokonaan syömisen säätelyn valtaa itselleen. Pohdi, miten kehoviestien kuuntelun, ulkoisen tiedon hyödyntämisen tai tunteiden vaikutuksen ylikorostuminen voi näkyä syömisessä. Voit pohtia jokaista näistä erikseen. Entä jos jokin näistä puuttuu kokonaan? 

Siirry 5. osaan ->

<- 3. osaan

Koulutuksen etusivulle

27 kommenttia artikkeliin ”Osa 4. Keho kertoo, tunteet ohjaavat vai ulkoinen tieto johdattaa?

  1. Nimetön sanoo:

    Edeltävästä keskustelussa on hyvin kiteytetty sitä, miten perusasiat on hyvä olla hallussa ja syvällisempi tieto voidaan jättää ravitsemusammattilaiselle. Mikäli työskentelee esimerkiksi terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa tai koulumaailmassa on tärkeää osata erottaa tieteeseen perustuva tieto monenlaisesta huuhaasta, vaikkei olisikaan juuri jonkun tietyn alan, kuten ravitsemuksen, asiantuntija.

    Itse en terveydenhuollon ammattihenkilönä voi esittää eriäviä näkemyksiä suosituksiin nähden. Potilaiden tulee saada yhdenvertaista hoitoa hoitopaikasta riippumatta ja silloin ohjauksen perustan tulee olla sama koko Suomessa. Suositukset perustuvat vankkaan tutkimusnäyttöön, joten yksittäisen henkilön mielipiteellä tai kokemuksella ei ole niiden rinnalla oikein painoarvoa. Toki yksittäisen henkilön mielipide ja kokemus tulee kuulla ja ottaa huomioon. Ammattilaisena tehtäväni on myös osata soveltaa suosituksia, jos vaikkapa allergian tai eettisen vakaumuksen perusteella jokin ruoka-aine tai ruoka-aineryhmä jää pois ruokavaliosta.

  2. Mari sanoo:

    Mulla on kokemuksia asiakkaista, joilla kehon viestien kuuntelu on loppunut kokonaan, sen tilalta on sisäinen rajoite olla syömättä ja vaatimus pakkoliikkua. Tällainen asiakas on erittäin ahdistunut eikä hänellä ole kykyä tai mahdollisuutta rentoutua. Siis oikeastaan tunteet ohjaavat toimintaa. Vaikean tunteen ja sen tautalla olevien kokemusten äärellä oleminen on liian haastavaa. Asiakkaan defenssit ovat esteenä tilanteen tarkastelulle. Silloin asiakas ei näe olevan ”mitään järkeä” ulkoisessa tiedossa, ne ovat ”pakottamista” ja ”mahdottomia vaatimuksia”. Asiakas saattaa jopa tulkita valintansa ja toimintansa kehoviestin kuuntelemisena. Nämä viestit ovat todennäköisesti nälkiintymisestä johtuvia oireita, joille kuitenkaan asiakkaan mielestä suositusten mukainen syöminen ei voi olla ratkaisu. Asiakas on virheellisessä kehässä, jossa tunteet, ajatukset ja tuntemukset ovat sekoittuneet. Yhtenä tilanteen keinona voisi olla noiden tunnistaminen siksi mitä ne on, kehollinen oire on tuntemus ja ahdistuneisuus, pelko, uhka ovat tunteita sekä mielessä pyörivät sanat ovat ajatuksia.
    Kuka tahansa on huolissaan epämiellyttävistä kehollisista tuntemuksista. Tiedämme, että aivot joutuvat jonkinlaiseen hälytystilaan, kun kipu kroonistuu. Sama ilmiö voinee olla myös puutteellisen ruokavalion seurauksena.

  3. NIMETÖN sanoo:

    Olisi kyll hyvä tietää ravitsemussuositukset. Niitä tulisi suositella mutta lempeydellä, sillä kuitenkin, ruokavalioiden sopivuudessa on eroja ja monet ovat saaneet apua sairauksiin ruokavaliohoidosta. Myönteinen ja lempeä suhtautuminen on ravitsemussuositusten kanssa taistelemista tärkeämpää. Esimerkiksi nuoret etsivät identiteettiään ja ravinto on yksi keino rakentaa sitä ja omaa itsemääräämisoikeuttaan sekä omaa tahtoa.

  4. Nimetön sanoo:

    Tavallisen ihmisen on hyvä olla perillä ravitsemuksen perusteista. Esimerkiksi lautasmalli opitaan jo koulussa, ja sen tunteminen myös myöhemmin elämässä on hyvä suuntaviiva syömiseen. Lisäksi on hyvä olla tietoinen, mistä luotettavaa tietoa ravitsemuksesta voi löytää, jos ja kun sitä kaipaa. Tietynlainen ravitsemukseen liittyvä medianlukutaito on hyvä omata.

  5. Tanja A sanoo:

    Ei-ravitsemusammattilaisen tulee tietää ravitsemussuositusten perusasiat, kasvisten tärkeys, lautasmalli helpottaa, ateriarytmi jne. Nämä toimivat sellaisina hyvinä kulmakivinä opastukselle. Perusasioihin tukeutuen voi hyvin tehdä esim. elintapaohjaustyötä ja jos asiakas tarvitsee syvällisempää ravitsemustietoutta niin sitten ohjata eteenpäin ravitsemusterapeutille. Toki on hyvä osata käyttää ohjauksen tukena vaikkapa fineliä ja lukea ruokapakkausten sisältöjä sillä silmällä että niitä osaa myös tulkita oikein.

    Jos asiakkaalla on jokin oma näkemys, on sitä hyvä kuunnella, mutta mielestäni me ohjaustyötä tekevät emme saa poiketa virallisista suosituksista. Ne perustuvat tutkittuun tietoon. Maailmalla on vaikka miten paljon erilaisia toinen toistaan hullumpia dieettejä yms., jos asiakas näitä haluaa kokeilla, tulisi pyrkiä siihen että kokeilu on mahdollisimman turvallinen eikä loppuiän ”dieetti”. Toki jos asiakkaalla on esim. allergioita tai elimellisen sairauden rajoituksia ruokavaliossa, on nämä otettava huomioon ohjauksessa.

    Toki keholähtöisyys tässä asiassa on hirmu tärkeä. Jos asiakas on esimerkiksi huomannut, että gluteeniton ruokavalio saa hänen vatsansa voimaan paremmin vaikkei keliakiaa olisikaan todettu, tottakai on fiksua noudattaa näitä havaintoja kun muuten vaan syö monipuolisesti.

  6. perjanta sanoo:

    Ei-ammattilaisen tarvitsee mielestäni tietää perusasiat ravitsemussuosituksista, jotta hän voisi miettiä mistä kaikesta oma ruokavalio koostuu. Jokainen ihminen tekee kuitenkin loppujen lopuksi omat valinnat omassa ruokavaliossaan, jota kuitenkin voi ravitsemussuositukset ohjata.

    Ammattilaisen on mielestäni hyvä tietää ravitsemussuositukset, jotta olisi jotakin konkreettista apua asiakkaan kanssa keskustelemisessa. Ammattilaisena voin luottaa siihen, että ravitsemussuositukset ovat työssäni apuna, toki jokaisen kanssa yksilöllisesti ravitsemuksesta keskustellaan. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä asiakkaan kanssa ravitsemusasioissa, mutta voi kuitenkin kertoa että ravitsemussuositukset ovat hyvä pohja jo ihan kansallisellakin tasolla, sieltä voi poimia itselle sopivia asioita omissa ruokavalionnoissa.

  7. Anita sanoo:

    On hyvä tietää ravitsemuksen suositukset. Suositusten pohjalta jokainen voi rakentaa itselleen sopivan ruuat ja opetella yhdistämään näin oman kehon viestit.
    Mielestäni ohjeiden tulee perustua tutkittuun tietoon. Keskustelussa voi ottaa esille ohjattavan omat mieltymykset ja eikä tule tuomita hänen ns. epäterveellisten ruokien syöntiä. Ohjattavan tulee saada luottaa ammattilaisen antamaan ravitsemusohjaukseen.
    Nostaisin kaikkeen ravitsemusohjaukseen positiivisen otteen ja luottamuksen ilmapiirin rakentamisen. Jokainen ohjaustilanne on erilainen, se haastaa ammattilaisen. Ohjattavalle voi myös hyvin kertoa, etten tiedä riittävästi tästä, mutta otanpa selvää. Ohjaajan ei tarvitse tietää kaikkea – armollisuutta ohjaustilanteisiin.

  8. Nimetön sanoo:

    Kenellekkään ei ole pahitteeksi tuntea ravitsemussuosituksia. Ne tuntemalla osataan koostaa n. 80% ruokavaliosta perusterveellisesti ja 20% voi sitten olla mitä sattuu.

  9. Nimetön sanoo:

    Mielestäni kaikkien olisi hyvä tietää ravitsemuksesta perusasiat. Esimerkiksi se, miten koostaa monipuolisen aterian ja säännölline ateriarytmi ovat tällaisia perusasioita. Muiden kuin ravitsemuksen alan ammattilaisten olisi hyvä osata tunnistaa tilanteet, joilloin asikkaalle voisi suositella ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja olla perillä siitä, miten ravitsemusterapeutille pääsee.

    Täysin ravitsemussuositusten vastainen keskustelu syömisestä tuntuu myös minusta monien muiden tavoin melko mahdottomalta, koska niihin työmme pohjautuu, eikä ohjausta voi toteuttaa vain omien mieltymysten mukaan. Kuitenkin on olemassa erikoistilanteita, kuten munuaisten vajaatoiminta ja vajaaravitsemus, jolloin yleisistä suosituksista on poikettava.

  10. Nimetön sanoo:

    Edellä olevissa keskusteluissa aihetta on jo käsitelty todella monipuolisesti. Itse ajattelen että ei-ravitsemusammattilaisen tulee tietää perusasiat hyvästä ravinnosta, jotka opettaan jo peruskoululaisille eli siis lautasmalli ja ruokakolmio. Terveydenhuollossa työskentelevillä pitää tottakai olla syvällisemmät tiedot ja osata ohjata ravitsemusasioissa osana elintapahoitoa. On hyvä että voi keskustella asiakkaan kanssa erilaisista näkemyksistä, mutta ohjaus pitää pohjautua suosituksin, toki yksilötasolla otetaan aina huomioon sairaudet yms. ja sen vuoksi voi olla ristiriitaa näennäisesti. Asiat on hyvä perustella asiakkaalle.

    Usein vastaanotolle tulevat asiakkaat sanovat, että kyllähän minä tiedän miten tulee syödä, mutta kun… Tähän tilanteeseen mielestäni apua tuo hyvin Kehuva-menetelmä. Monet ihmiset ovat havaintojeni mukaan hukanneet kyvyn tunnistaa fysiologista nälkää ja lisäksi sen vuoksi syödään impulsiivisesti ja ruokatarjontaahan nykyään on ympärillä melko lailla koko ajan. Monesti vaaditaan uuden opettelua ajan kanssa ja tarvittaessa ammattilaisen kanssa yhdessä.

  11. Manna sanoo:

    Ei-ammattilaisen on hyvä tietää perusasiat ateriarytmiin ja aterioiden koostamiseen liittyen. Elintarvikepakkauksia olisi myös hyvä osata tulkita siinä määrin, että pystyy arvioimaan onko tuote arkikäyttöön sopiva vai mahdollisesti hieman harvemmin suositeltava runsasenerginen, -sokerinen tms. tuote.

    Työssäni käyn monenlaisia keskusteluja asiakkaiden kanssa, eivätkä ravitsemussuositukset ole aina keskiössä. Joskus päädymme siihen, että asiakas haluaa toteuttaa jonkin ruoka- tai dieettikokeilun vaikka se olisi suositusten tai näkemykseni vastainen. Yritän toki perustella kantani suuntaan jos toiseenkin ymmärrettävästi ja huolellisesti. Ristiriitatilanteissa annan jotkin raamit tai puitteet, joiden sisällä kokeilun voi (mahdollisimman turvallisesti) tehdä. Tällöin asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja luottamus ohjaussuhteessa säilyy jatkossakin.

    • Jonsku sanoo:

      Mielestäni terveydenhuollossa toimivien pitäisi tietää keskeiset asiat ravitsemussuosituksista ja ei ainakaan antaa ristiriitaisia tietoja asiakkaille. Mikään muu ei hämmennä asiakkaita kuin se, että lääkärien, hoitajien ja ravitsemusterapeuttien vastaanotoilla saa erilaista tietoa.
      Ravitsemussuosituksia pitää osata myös soveltaa sairauksien mukaan esim. vajaaravitsemus

  12. Anna sanoo:

    Kaikki ihmiset hyötyvät siitä, että ravitsemuksen perusasiat ovat tiedossa, esim. että kasvisten runsas käyttö on suotavaa, ja nämä asiathan onneksi opetetaan jo koulussa. Ei-ammattilaiselle on mielestäni tärkeää, että hän osaa tukea ja kannustaa toista valinnoissaan tai elintapamuutoksessa, esim. sosiaalipuolen työntekijä voi kannustaa työtöntä nuorta laittamaan kotona itselleen ruokaa. Tähän ei tarvita mitään ravitsemustieteellistä lähestymistapaa.

    Omassa työssäni voin keskustella asiakkaan kanssa monenlaisista asioista, myös sellaisista, joita en itse allekirjoita. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ”lähtisin siihen mukaan” eli että kannustaisin asiakasta tekemään jotain ravitsemussuositusten vastaista. Keskustellessa asiakkaalla voi herätä ajatuksia, joista pääsemme yhdessä tuumin eteenpäin. Myös minulla voi herätä uudenlaisia ajatuksia tai näkökulmia, kun kuuntelen asiakasta. Ja voin myös itse oppia asiakkaalta.

  13. Nimetön sanoo:

    Terveydenhuollossa työtä tekevän ei-ravitsemuksen ammattilaisen tulee mielestäni tietää nykysuositusten päälinjat – runsaasti kasviksia, suositaan kuitupitoisia viljatuotteita, kohtuudella punaista lihaa ja rasvoista suurin osa kasvipohjaisia rasvoja. Hienoa, jos terveydenhuollon työntekijät osaisivat myös lyhyesti perustella asiakkaalle, miksi nämä ovat päälinjat. Aivan huippua olisi, jos jokainen ei-ravitsemuksen ammattilainen tietäisi, mistä omasta organisaatiostaan löytyy ravitsemusasiantuntija, jolta voi tarvittaessa pyytää apua ja lisätietoa – moniammatillisesti samansuuntaista viestiä vieden ravitsemusviestintä saisi enemmän voimaa.

    Asioita voi ”ihmetellä” asiakkaan kanssa, mutta vahvaa vastakkainasettelua oman käsityksen ja virallisen suosituksen kanssa tulee mielestäni välttää. Työroolissa tietona esitetyt asiat tulee olla linjassa suositusten yms. linjausten kanssa ja työroolissa suosituksia ei saa vähätellä tai lytätä. Jos sellaiseen kokee tarvetta, niin asian pohdinnassa voisi ehkä auttaa omaan ruokasuhteeseen tutustuminen ja sen pohtiminen, että miksi virallinen ravitsemustieto tuntuu väärältä/epäsopivalta. Kun ammattilainen sisäistää, että viralliset ravitsemussuositukset antavat suuntaviivat eivät ehdottomia sääntöjä terveyttä edistävälle ruokavaliolle, niin ruokakeskustelut asiakkaiden kanssa voivat tuntua helpommilta.

  14. Ellipsi sanoo:

    Ravitsemussuositus, joka päivitettiin 2014, on tullut tutuksi runsaan medianäkyvyyden, puolesta ja vastaan-väittelyn myötä, ja lompsahtanut myös minun ajatusmalliini sopivaksi. Työssä siihen mielelläni nojaudun, vaikkakin asiakkaani ovat monesti niin kaukana suosituksesta, että tavoitteena ei todellakaan voi olla sen täydellinen noudattaminen, vaan sitä kohti pienen askeleen kerrallaan kulkeminen. Mielestäni riittävä tietämys on sitä, ettei kerro valheita totuuksina, ja myös tunnustaa, mikäli ei tiedä. Luotettavia lähteitä, joita asiakkaideni kanssa yhdessä selailemme, ovat esim. Neuvokas Perhe-sivusto ja Sydänmerkki-sivusto.

    Mielestäni julkisen puolen työntekijänä en voi puhua vastoin virallisia ohjeita, esim. voin käytön puolesta. Mutta joustavaan syömiseen kuuluu se, ettei kiellä mitään ruoka-ainetta, ja se on yksi tärkeä pointti ohjauksessa.

  15. Nimetön sanoo:

    Tehtävän 3. purkua ohjaavat kysymykset:
    •Kuinka paljon ei-ravitsemusammattilaisen tulee tietää ruoasta ja ravitsemuksesta?
    •Voinko keskustella nuoren (tai muun omassa työssä kohtaamani henkilön) kanssa ruoasta ja esittää näkemyksiä, jotka eivät ole linjassa virallisen tiedon (esim. ravitsemussuositusten) kanssa? Perustele näkemystäsi.

  16. Nimetön sanoo:

    Ravitsemusta on hyvä tietenkin tietää perusasiat. Kun työssäni tulee vastaan tilanne, jossa asiakkaan kanssa ravitsemus- ja kehoasiat tulevat esille niin ennemmin etsisin yhdessä asiakkaan kanssa teemasta tietoa, jos tieto on sitä, mitä asiakas kaipaa.
    En jakaisi omia ravitsemusnäkemyksiäni asiakkaalle, vaan keskustelisin lähinnä suosituksista ja siitä mitkä asiat asiakas on kokenut hyväksi ruokavaliossaan. Jos asiakkaalla on erinäisiä uskomuksia tai haitallisia ajattelumalleja, enintään toisin esiin sen että ne ajatukset ovat ristiriidassa suositusten kanssa, ja pohtisin mistä tämä ristiriita johtuu.

  17. Nimetön sanoo:

    Ravitsemusasioissa on mielestäni hyvä ymmärtää ruokarytmin merkitys ja tietää ruokaryhmät, joista päivittäin erilaisia ruokia olisi hyvä tulla. Ruokaryhmien (esim. viljatuotteet, maitovalmisteet, rasvat) osalta määrän lisäksi myös laadun arviointia on hyvä osata tehdä esim. kuitu-, sokeri- ja rasvapitoisuuden osalta. Eli toisin sanoen ravitsemussuositusten perusasiat haltuun niin pärjää pitkälle.

    Ravitsemussuositukset tuovat luotettavan pohjan ravitsemuskeskustelulle ja mielestäni ravitsemusohjausta antava ammattihenkilö ei voi niitä sivuuttaa omien mieltymysten tai mielipiteiden varjolla. Mutta toki on lukuisia tilanteita, joissa väestötason suositusten ei tarvitse kaikilta osin toteutua, jotta syöminen olisi terveyttä ja hyvinvointia edistävää. Ravitsemusterapeutin vastaanotolla esim. vajaaravitsemus, vatsavaivat, munuaisten vajaatoiminta, ruoka-allergiat, ovat yleisiä tapauksia, joissa joudutaan usein poikkeamaan ”yleisesti suositellusta”.

  18. Mirva sanoo:

    Mielestäni ei-ravitsemusammattilaisen tulee tietää ruoasta ja ravitsemuksesta lähinnä perusasiat. Satuin kerran kuulemaan, kun lääkäri neuvoi ulkomaankomennuksella ollutta äitiä, joka oli huolissaan, saako hänen lapsensa kehitysmaa-olosuhteissa riittävästi vitamineeja, että ”syökää mahdollisimman paljon eri värejä”. Mielestäni aivan loistava ja yksinkertainen ohje monipuolisuuteen liittyen. Toisena asiana nostaisin esiin kohtuullisuuden. Yksinkertainen sana, mutta ilmeisen vaikea käytännössä…
    En halua itse lähteä ottamaan kovin vahvasti kantaa erilaisiin ravitsemussuosituksiin, en puolesta, enkä vastaan. Erilaisia tutkimuksia julkaistaan vähän väliä ja tiedostan, että tavalliset kansalaiset ovat välillä aivan sekaisin, että oliko se voi nyt sitten terveellistä, vai margariini? Tai montako kananmunaa sitä saikaan syödä päivässä tai viikossa? Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia, joten ravintosuosituksia täytyy osata tutkailla myös eri kontekstissa.

  19. Nimetön sanoo:

    Mielestäni ei-ammattilaisille riittää yleinen tieto ravitsemussuosituksista (ravinnon riittävyys, monipuolisuus, ruokarytmi ym.) ja ymmärrys erilaisten ruokavalioiden tarkoituksenmukaisuudesta eri ihmisten kohdalla. Lisäksi ajattelen, että yleiseen tietämykseen kuuluu myös ymmärrys ruuan sosiaalisista ja psykologisista merkityksistä, sillä harva meistä kai syö ruokaa puhtaasti ravinnontarvetta tyydyttääkseen. Omassa työssäni syömishäiriöiden parissa korostuvat ruuan ja syömisen muut aspektit kuin ravitsemuksen ”oikeaoppisuus”. Tästä syystä koen, että voin keskustella ja esittää virallisen tiedon vastaisiakin näkemyksiä, joita tilanne huomioiden voi pitää myös hoidollisina keinoina. Usein esim. oikeus herkutteluun ja ”roskaruokaan” ovat puheissa. On kuitenkaan jaa työroolissani omia ruokakäsityksiäni enkä pyri tukemaan vinoutunutta syömistä toisilla vinoumilla.

  20. Jonna Rautavirta sanoo:

    Minusta meidän kaikkien on hyvä tietää ravitsemuksesta perusasiat. Näitähän opetetaan jo koulussa kotitalouden tunnilla. Hyvä olisi tietää ateriarytmien merkitys ja kuinka valmistaa itselleen maittava ateria. Olisi hyvä myös tietää, mistä koostuu monipuolinen ateria päivään. Eli ihan semmoiset perusjutut olisi jokaisen hyvä tietää, mutta tässäkin on tärkeä muistaa lähdekritiikki eli mistä tiedon on hommannut.

    Mielestäni en voi keskustella kenenkään kanssa ruuasta ja syömisesti, niin että keskustelu olisi täysin ravitsemussuositusten vastaista. Mielestäni ravitsemussuosituksissa on jonkinlainen kaava, jota meidän kaikkien tulisi noudattaa. Itsekään en täysin noudata ravitsemussuosituksia, mutta olen sitä mieltä, että jokainen meistä on yksilö ja jokaisella on vähän eri tarpeet eri elämän vaiheessa. Kehoitan aina ihmisiä olemaan yhteydessä ravitsemusterapeuttiin ja juttelemaan hänen kanssaan tarkemmin omasta ravitsemuksestaan.

  21. Nipsu sanoo:

    Ei-ammattilaiselle riittää perustieto ravitsemuksesta esim. säännöllinen ateriarytmi ja lautasmalli ohjaavat jo pitkälle syömistä. Monelle myös monipuolisuus on tuttua, johon toki lautasmallikin ohjaa. Terveydestä kiinnostuneet ihmiset tietävät yleensä paljon enemmänkin ravitsemuksesta, mutta varsinkaan tarkkoja perusteluja, tutkimustietoa ei tarvitse mielestäni olla, jos ei ole ammattilainen. Ja tutkimustiedon ymmärtäminen on sen verran vaativaa, ettei ilman koulutusta välttämättä tutkimusten antia ymmärrä. Onneksi meillä ammattilaisillakin on vielä erityisesti tutkimukseen perehtyneet ammattilaiset laatimassa mm. ravitsemussuosituksia, ettei jokaisen tarvitse kahlata tutkimusviidakossa.

    Viralliset suositukset ovat ravitsemuksen ammattilaisen työn pohja. Omat mieltymykset, ideologiat yms. eivät kuulu työhön ravitsemusohjausta annettaessa. Vaikka olisi esim. vegaani, ei ole oikein oman kiinnostuksen takia ”käännyttää” asiakkaita vegaaneiksi, vaikka vegaaninen ruokavalio ei olekaan ravitsemussuositusten vastainen ja monipuolisesti toteutettuna on hyvä vaihtoehto sekaruokavaliolle. Itse en pysty käyttämään esim. papuja ja linssejä, en silti tuo sitä esille asiakastyössä, vaan kerron näistä ruoka-aineista ja annan vinkkejä käyttöön ravitsemussuositusten ja nykyisen parhaan tutkimustiedon mukaisesti. Toki ravitsemussuosituksista poikkavista ruokavalinnoista kannattaa keskustella asiakkaan tehdessä aloitteen, mutta on tuotava esille miksi sellaista ruokavaliota ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Ja jos asiakas haluaa kokeilla jotakin suosituksista poikkeavaa, hän tekee valinnan itse, mutta ammattilaisena olen kuitenkin kertonut asioista.

  22. Nimimerkki sanoo:

    Säännöllisyys, riittävyys ja monipuolisuus on helppoja välineitä suosituksesta joita kenen tahansa on helppoa käyttää. Jos käyttää sanellen, tulee vain vastustusta tai vaikeuksia jatkossa jos esim. määritellään gramman tai energiayksikön tarkkuudella asioita. Ammattilainen käyttää suosituksia aina ja tämä koulutus antaa vahvuutta siihen miten eli kokonaisvaltaisemmin. Sairauskohtaiset suositukset on sitten ammattilaisten asioita enemmänkin.

  23. terkka sanoo:

    Perusasiat ravinnosta ja ravitsemuksesta on hyvä tietää ja osata ohjata asiakasta oikeaan suuntaan, vaikkei ravitsemusterapeutti olisikaan. Validia tietoa ravitsemuksesta löytyy netistä, kirjoista ja koulutuksen kautta.

    Keskustella aina voi asiakkaan kanssa hänen näkemyksistään ja kokemuksistaan. Omassa työssäsi rasvakeskustelu nousee uudelleen ja uudelleen esille. Jotkut vannovat karppauksen, joku 2:5 nimeen tai vaikkapa vegaaniruokavalion. Asiakkaan kanssa tulee puhua samalta tasolta, pohtien, kysellen, kiinnostuen. Jos asiakkaan valinnat ovat hyvin poikkeavat tai hänen terveydelleen haitalliset, jopa vaaralliset vaaralliset, pyrin ottamaan näitä asioita hienovaraisesti esille, oletko ajatellut tätä asiaa-tyyliin.

  24. Nimetön sanoo:

    Ihmisiä ei voi estää lukemasta ja opiskelemasta ravitsemukseen liittyviä asioita. Hyvin monella suomalaisella on jokin sairaus, allergia,yliherkkyys, lääkitys oireeseen ja tällainen yleensä ”ajaa” yksilön hakemaan tietoa netistä oman sairautensa osalta. Oleellista olisi, jos löytyisi paikka josta hakea luotettavaa tietoa, jota tavallinen ei-ammattilainen osaa hyödyntää omassa elämässään, sen sijaan että mietitään miten paljon ei-ammattilaisen tulee tietää.

    Youtube esityksessä tulee aika selvästi ilmi, että ravitsemussuositukset ovat väestötasolle, ei yksilölle sellaisenaan laadittu. Ravitsemussuosituksia tulee modifioida aina yksilön tarpeeseen ja huomioida mahdolliset sairaudet, lääkitykset, allergiat ym. Joskus voi tulla tilanteita, joissa nuori on sairastunut anoreksiaan ja tässä tilanteessa esim. rasvattomien maitotuotteiden suositus ei toimi, vaan pitää osata katsoa tilannetta kokonaisuuteena ja räätälöidä ruokavalio, jota nuori suostuu noudattamaan ja sen avulla tervehtyy.

  25. tare+ sanoo:

    Jos ihminen kokee esim välimeren ruokavalion olevan hyväksi itselleen (hyvä olo ym) miksi kieltää hänen nauttimasta sitä? Mielestäni ruokavalio asiat ovat hyvin yksilölliset -tulevaisuudessa kun tutkitaan enemmän suolistobakt ym voi olla että jokaisella ihmisellä on omalaisensa ruokavalio ei pelkästään suomal suositukset. Tyuössämme olemme joskus pohtineet voiko toimessa/virassa oleva ehdottaa muuta kuin suositusten mukaisia ruokavalioita. Osa on sitä mieltä että, ei voi koska työnantaja linjannut suositukset. Osa on sitä mielt että yksilön tuntemuksia ja kokemuksia pitää huomioida ja kunnioittaa ohjauksessa

  26. Nekku sanoo:

    Mielestäni tavallisen ihmisen ei tarvitse olla syvällisesti perillä ravitsemusasioista. Keskeistä on ymmärtää säännöllisyyden merkitys ja osata soveltaa ruokapyramidia sekä lautasmallia eri aterioilla ja omassa arjessa. Käytännössä ihmisellä on tällöin hänelle sopiva ruokailurytmi ja annoskoot, ruokaa tulee kulutukseen nähden sopivasti ja henkilö kykenee tulkitsemaan kehonsa viestejä. Hyvä olisi tietää kuidusta, rasvojen laadusta, sokerista sekä suolasta sen verran, että osaa lukea elintarvikepakkauksia ja tehdä kaupassa omalle hyvinvoinnille sopivia valintoja.

    Ravitsemusterapeutin työssä voi joskus tulla eteen tilanteita, jolloin annettu ohjaus on ainakin osittain ristiriidassa vaikkapa ravitsemussuositusten kanssa. Jos potilas on esim. heikosti ravittu vanhus, jonka ruokahalu on huono, hänelle voidaan riittävän energian saannin turvaamiseksi suositella mm. rasvaisempia maitovalmisteita ja niukempaa kasvisten saantia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s