Syömisen hahmottaminen ruokasuhteen kautta on yritys vastata perinteistä ravitsemuskasvatusta kohtaan kohdistettuun kritiikkiin. Ruokasuhdeen avulla voidaan esimerkiksi tehdä näkyväksi ja toisaalta ottaa myös tarvittavaa etäisyyttä terveelliseen syömiseen liittyvään moraaliseen lataukseen, jossa yksittäiset valinnat määrittyvät kyseenalaistamattomasti oikeiksi ja vääriksi, hyviksi ja pahoiksi valinnoiksi.

Ruokasuhde-viitekehys

Ruokasuhteen viitekehyksen (Talvia & Angle 2018) lähtökohtana on ajatus syömisen moninaisuudesta ja kietoutumisesta osaksi ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista elämää. Taustalla on myös pyrkimys jäsentää ravitsemuskasvatusta erilaisten ruokasuhteiden kohtaamisena ja dialogina. Meillä jokaisella on ruokasuhde, niin ammattilaisella kuin asiakkaalla, aikuisella ja lapsella. Viitekehyksen käyttö kytkeytyy myös tapaan tarkastella syömistä uteliaasti, rehellisesti, hyväksyvästi ja armollisesti, oli kyseessä sitten oma tai toisen syöminen.

Ruokasuhde-viitekehys on tarkoitettu erityisesti ruoka- ja ravitsemuskasvatusta tekevien ammattilaisten tueksi ja työkaluksi: lisäämään ymmärrystä syömisestä ilmiönä ja auttamaan ravitsemuskasvatuksellisen työn suunnittelussa ja toteuttamisessa entistä kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Mallin luomisessa on hyödynnetty olemassa olevaa syömiskäyttäytymistä kuvaavaa teoriakirjallisuutta. Esimerkiksi ruoanvalinnan prosessimallilla (Food choice process model, Sobal & Bisogni 2009) on ollut kehitystyössä keskeinen merkitys. 

Ruokasuhde-viitekehys muodostuu viidestä toisiinsa kietoutuvasta näkökulmasta. Näkökulmat eivät ole tarkkarajaisesti toisistaan erotettavissa, vaan ne ovat keskenään vahvasti vuorovaikutuksessa. 

1. Käyttäytymisen näkökulma tarkastelee erityisesti ruokaan ja syömiseen liittyvää konkreettista tekemistä: mitä syömme, milloin syömme, missä syömme, kenen kanssa ja niin edelleen. 
2. Ajatusten näkökulma tuo esiin ruokaan ja syömiseen liittyvät ajatuksemme: esimerkiksi millaisia ruokaan liittyviä uskomuksia ja käsityksiä meillä on, miten luokittelemme ruokia tai millaisia kognitiivisia käsikirjoituksia (skriptejä) meillä on ruokailutilanteiden kulkuun liittyen.
3. Kolmas, ja ruokasuhteen näkökulmasta erittäin tärkeä näkökulma on tunteiden näkökulma: millaisia tunteita erilaiset ruuat tai syömistilanteet meissä herättävät, miten tunteet saavat meitä syömään tai olemaan syömättä tai millaisia tunteita tietyn ruuan syömisestä herää. 
4. Kehon ja aistien näkökulmasta ruokasuhde kehystyy aistittuna ja kehollisesti koettuna kokemuksena, jossa oma henkilökohtainen tapamme aistia ruokaa ja tuntea se kehossamme on tarkastelun keskiössä. Keskeistä on myös kehonkuvan ja syömisen välinen yhteys.
5. Arvojen ja normien näkökulma nostaa esiin arvot, eli asiat, jotka meille ovat syömisessä tärkeitä ja joita haluamme siinä toteuttaa ja normit.

Ruokasuhde pähkinänkuoressa

• Ruokasuhteella tarkoitetaan henkilökohtaista suhdettamme ruokaan ja syömiseen. Siinä on monenlaisia ulottuvuuksia ja se rakentuu ja muokkautuu koko elämän ajan. 
• Auttaa jäsentämään syömistä kokonaisvaltaisena, moniulotteisena asiana. 
• Auttaa ottamaan etäisyyttä kulttuurissamme vahvaan ”yksilön oikeat ja väärät, hyvä ja huonot ruokavalinnat” ajatteluun, jossa on paljon moraalisia latauksia. 
• Apuväline elintapoihin liittyvän työn ja yksilöiden kohtaamisen rakentamiseen. 

Kirjallisuus

Sobal, J., & Bisogni, C. A. (2009). Constructing food choice decisions. Annals of Behavioral Medicine, 38(suppl_1), s37-s46.

Talvia, S., & Anglé, S. (2018). Kohti vaikuttavampaa ohjausta – ruokasuhteen viitekehys ravitsemuskasvatuksen lähestymistapana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(3). https://doi.org/10.23990/sa.74156