Myönteisen kehonkuvan (positive body image) viitekehyksen kehittely pohjaa näkemykseen, jonka mukaan aiemmin on keskitytty tarkastelemaan liian yksipuolisesti vain kehotyytymättömyyttä (Tylka ja Wood-Barcalow 2015). On esitetty, että jos pyritään ainoastaan vähentämään kehotyytymättömyyttä, voidaan parhaimmillaankin edistää vain neutraalia kehonkuvaa. Tällöin asenne omaa kehoa kohtaan muuttuisi vain kehon inhoamisesta sen sietämiseen.

Myönteisen kehonkuvan tutkimus nojaa vahvasti vahvuuksiin perustuviin psykologian suuntauksiin (Tylka & Wood-Barcalow 2015). Näitä suuntauksia ovat humanistinen psykologia, positiivinen psykologia ja ohjauksen psykologia. Myönteiseen kehonkuvaan liitetään usein kehoarvostus (body appreciation) ja tätä käytetään toisinaan myös synonyymina myönteiselle kehonkuvalle. Kehoarvostus voidaan käsittää myös myönteisen kehonkuvan yhdeksi ulottuvuudeksi.  Avalos ja kumppanit (2005) ovat määritelleet kehoarvostuksen kehon hyväksymisenä, kehon myönteisenä arviointina ja huolen pitämisenä kehosta sekä kulttuuristen kauneusihanteiden laajentamisena kapeista kulttuurisista kauneusihanteista laajemmalle (Avalos ym. 2005). 

Myönteinen kehonkuva ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi koko ajan olla tyytyväisiä kaikkeen omassa kehossamme (Tylka ja Wood-Barcalow 2015). Samaan aikaan voi sekä arvostaa omaa kehoaan että olla ainakin jollain tasolla tyytymätön siihen. Myönteinen kehonkuva ei myöskään rajoitu pelkästään ulkonäköön, vaan kiinnittää huomiotamme myös muihin kehollisiin ulottuvuuksiin, kuten kehon toiminnallisuuteen.

Kirjallisuus

Avalos L, Tylka T, Wood-Barcalow N. The Body Appreciation Scale: Development and psychometric evaluation. Body Image 2005;2:285–297

Tylka T, Wood-Barcalow N. The Body Appreciation Scale-2: Item refinement and psychometric evaluation. Body Image 2015;12:53–67