Osa 7. Henkilökohtaisesta ammatilliseen

Osan tavoitteet:

  • Kiteyttää koulutuksen antia ja havainnollistaa sen sovellettavuutta omassa työssä.

Osan tehtävät:

  1. Katso video: ”Henkilökohtaisesta ammatilliseen”
  2. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen
  3. Pohdi ja osallistu keskusteluun

Johdanto teemaan

Koulutuksen viimeisen osion tarkoituksena on vetää yhteen koulutuksen antia oman työn kannalta. Mitä koulutus minulle opetti ja miten hyödyntää oppimaani ammatillisesti?

KEHUVA-hankkeessa tehty kehitystyö on toteutettu yhdessä Diakonissalaitoksen Vamos-palveluiden kanssa. Hankkeen alkaessa osa Vamos-palveluiden nuorten valmentajista aloitti omakohtaisen KEHUVA-prosessin. Valmentajien prosessiin sisältyi useita ruoka- ja kehoteemaisia työpajoja, jossa he kävivät läpi tässäkin koulutuksessa käytettyjä harjoitteita ja tutustuivat KEHUVA-toiminnan taustafilosofiaan ja teoriaan. Tämän lisäksi valmentajat syvensivät osaamistaan keho- ja itsearvostusteemoihin liittyen KEHUVA-hankkeen täydentävien menetelmien Voimauttava valokuvan tai SomeBody-menetelmän avulla. Lue lisää näistä menetelmistä hankeinfosta.

Oman prosessinsa päätteeksi valmentajat lähtivät yhdessä KEHUVA-tiimin kanssa suunnittelemaan ja kehittämään KEHUVA-toimintaa nuorille. Tämän työn myötä on kehitetty ja testattu suuri määrä erilaisia KEHUVA-teemaan liittyviä käytännön harjoituksia ja menetelmiä. Työn tulokset on koottu sähköiseen materiaalipankkiin, johon kaikki KEHUVA-koulutuksen käyneet ja oppimispäiväkirjan lähettäneet saavat sähköpostitse tunnukset.

Tehtävä 1. Katso video ”Henkilökohtaisesta ammatilliseen”

Seuraavalla videolla Vamos-valmentajat Katja ja Annukka keskustelevat Sannan kanssa omasta KEHUVA-matkastaan ja kokemuksistaan matkan varrella.

Tehtävä 2. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen

Käy läpi koulutuksen aikana kirjoittamaasi oppimispäiväkirjaasi ja pohdi, mitä uutta olet oppinut ja millaisia oivalluksia sinulle on koulutuksen aikana syntynyt.

KEHUVAn nettisivuilta löytyy nuorten kanssa toteutettuja audiodokumentteja, joissa nuoret puhuvat kehosta ja ruoasta. Kuuntele ainakin 2 – 3 näistä nuorten audiodokumenteista ja valitse yksi dokumenteissa esiintynyt nuori. Pohdi oppimispäiväkirjaasi, miten olisit ennen koulutusta käsitellyt ruoka- ja kehoteemoja hänen kanssaan. Toimisitko nyt jollakin tapaa toisin? Jos, niin miten?

Tehtävä 3. Pohdi ja osallistu keskusteluun

Pohdi, miten eri tavoin voisit hyödyntää KEHUVA-koulutuksessa oppimaasi työssäsi. Jos koet, ettei koulutuksessa oppimaasi voi hyödyntää työssäsi, kerro miksi ei. Uskotko, että lähestyt ja käsittelet jatkossa keho- ja ruokateemoja eri tavoin. Miten tai miten et? Onko omakohtaisen ymmärryksen ja itsetuntemuksen lisääntymisellä vaikutusta siihen, miten jatkossa käsittelet ruoka- ja kehoteemoja? 

Tuo pohdintojasi ja mahdollisesti havaitsemaasi muutosta esiin sivun alaosan kommenttikentässä. Jos mahdollista, kerro myös konkreettisia esimerkkejä!

Huom. Kommentoida voi nimimerkillä. Sähköpostiosoitekentän voi jättää tyhjäksi.

Siirry koulutuksen lopuksi -sivulle

<- 6. osaan

Verkkokoulutuksen etusivulle

23 kommenttia artikkeliin ”Osa 7. Henkilökohtaisesta ammatilliseen

  1. Mari sanoo:

    Mulla on työssäni uutena alueena asiakkaiden syömiseen liittyvät haasteet. Tämä koulutus toi paljon tarpeellista ajateltavaa ja näkökulmaa kokemuksellisesti. Kokonaisuus on tiivis ja jokainen osio täydentää toinen toistaan, hienosti rakennettu. Koulutuksen sisällöstä voin poimia keinoja asiakastapaamisiin ja varmasti käsitellyt aiheet omakohtaisesti tuovat vuorovaikutukseen tarpeellista muutosta.

  2. Liikkeellä sanoo:

    Voin hyödyntää Kehuvaa omassa opetuksessa ja miten opiskelijat pystyvät hyödyntämään näitä menetelmiä tulevaisuudessa. Huomaan työskentelytavan vaativan työtä, että toimintatavat kulkevat yhdessä ajatusten kanssa.

  3. Nimetön sanoo:

    Keho- ja ruokasuhde-historia tehtävä oli minusta mainio ja jatkossa tulen hyödyntämään työssäni. Samoin ruokakollaasi.

  4. selittaja sanoo:

    Koulutus tarjosi hyviä konkreettisia välineitä keho- ja ruokateemojen käsittelyyn jatkossa. Esimerkiksi kuvakollaasin tekeminen oli omallakin kohdalla mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Verkkokoulutus auttoi myös laajentamaan ja syventämään omaa ymmärrystä ruokaan ja kehoon liittyvistä teemoista. Haluan jatkossakin pitää kiinni myötätuntoisesta, ymmärtäväisestä ja hyväksyvästä suhtautumisesta, jota koulutus herätteli vahvemmaksi.

  5. Tanja A sanoo:

    Kohtaan työssäni ihmisiä joilla on mm. painonhallintahaasteita tai pitkittyneitä kiputiloja. Kehuva-koulutuksessa olen syventänyt omaa keho- ja ruokasuhdetta ja saanut oivalluksia. Olen saanut paljon uusia työkaluja näiden teemojen käsittelyyn ja aion hyödyntää työssäni niitä aina sopivan tilanteen tullen. Varmasti kokeillen löytyy oikeat harjoitteet ja sellainen oma tapa tehdä työtä tästä näkövinkkelistä.

  6. Pohdiskelija sanoo:

    Työssäni kohtaan paljon eri-ikäisiä asiakkaita. Osalla on syömishäiriö, osa kipuilee syömisen kanssa muutoin. Olen koulutuksen aikana nyt pohtinut, miten tärkeää olisi ottaa puheeksi nimenomaan kehosuhde ja ruokasuhde esimerkiksi tuottamalla siitä vaikkapa kirjallinen tuotos tai kuvallinen tuotos. Tuotoksen avulla voisimme sitten yhdessä sitä tutkia ja keskustella ja avata asioita eri tavalla. Tätä aion vastaisuudessa käyttää.

  7. Anonyymi sanoo:

    Muistan monien vuosien takaa naisen, jolle painonpudotus oli suuri haaste. Hän kertoi motivoituvansa vasta, jos joku toinen (esim. PT) käski häntä tekemään töitä muutosten eteen, ”piiskasi” eteenpäin. Rahat olivat kuitenkin tiukalla, eikä PT:iin ollut varaa. Pienellä kotipaikkakunnalla ei oikein ollut edullisia liikuntamahdollisuuksia, eikä häntä huvittanut lähteä yksin metsään lenkille. Sisäistin vasta jälkikäteen, että hänen täytyi kipuilla aikamoisen syyllisyydentunteen kanssa. Hän tiesi, että muutosta tarvittiin, mutta hän koki olevansa kykenemätön toteuttamaan sitä yksin. Ruoka toi lohtua, josta oli vaikea luopua. Tunsin oloni melko voimattomaksi, sillä en oikein tiennyt mitä tehdä – tiedon puutteesta ei hänen kohdallaan ollut kyse. Minun olisi ollut tarpeen tukea hänen psyykkisiä voimavarojaan ja auttaa pohtimaan, mitkä hänen omat vaikuttimensa painon pudottamiselle ovat. Olisiko niiden takana ollut negatiivista kehosuhdetta? Millä mekanismeilla negatiivinen kehosuhde motivoi elintapamuutoksiin? Entä positiivinen? Haluaisiko hän pyrkiä kohti jälkimmäistä?

  8. Nimetön sanoo:

    Kohtaan työssäni nuoria, joilla on vaikeuksia oman ruoka- ja kehosuhteensa kanssa sekä myös syömishäiriöön sairastuneita. Tähän asti olen vain keskustellut asioista, mutta nyt ottaisin käyttöön kuvakollaasit, koska se antaa enemmän tilaa ja aikaa aiheen käsittelylle ja tuo konkreettisia välineitä keskustelun tueksi. Myös oman ruokasuhdehistorian ja kehosuhdehistorian käsittely antaa paremmin ymmärrystä itseen, mikä lisää itsemyötätuntoa.
    Omakohtainen työskentely asioiden kanssa on antanut ymmärrystä siihen, miten moninaisia ja moneen liittyviä nämä asiat ovat ja miten kipeitä asioita nämä voivatkaan olla ja miten kipeitä muistoja nämä voivat herättää. Tämän koulutuksen myötä on löytänyt itsestään paljon uusia puolia ja armollisuus itseä kohtaan on lisääntynyt. Ymmärrän nyt, että näiden asioiden työstäminen vaatii aikaa myös asiakkaalta ja jossain kohti ruoka- ja kehosuhteen käsittely voi olla myös hyvin kipeää, joten luottamusta ja sensitiivisyyttä tarvitaan paljon.

  9. Nimetön sanoo:

    Vastaanotollani käy lapset ja nuoret usein ylipainon takia. Olemme keskustelleet ruoasta ja syömisestä, mutta aiemmin en ole ottaneet puheeksi keho- ja ruokasuhde, mutta jatkossa toivon että osaisin tätä huomioida paremmin.

  10. Nimetön sanoo:

    Vaikka työssäni tapaamani nuoret ovat usein joko ali- tai ylipainoisia, niin kehosuhdetta en ole aiemmin juuri käsitellyt lainkaan ellei nuori itse ole sitä ottanut esille. Tästä koulutuksesta sain hyviä näkökulmia aiheeseen ja jatkossa voisin toteuttaa pieniä toiminnallisia tehtäviä/harjoitteita vähän tilanteen mukana. itse pidin kuvakollaaseista. koen, että Kehuva menetelmä hyödyttää jo ihan ohjaustyössä omaa itseä, mutta asiakastyössä se vaatii pidempiä prosesseja asiakkaan kanssa kuin mitä perusravitsemusterapeutin työ usein sallii.

  11. Nimetön sanoo:

    Työskentelyn aikuisten syömishäiriötä sairastavien parissa. Koin Kehuva-hankkeen teemat tuttuina ja merkityksellisinä. Erityisesti suhde-näkökulma ansaitsee mielestäni laajempaakiin huomiota. Työskentelytapaani on jo ennen tätä koulutusta kuulunut keskeisesti kehomyönteisyys, kehotiedon huomioiminen ja ihmisen historiallisuuden ymmärtäminen. Työskentely asiakkaiden kanssa rakentuu aina yksilöllisesti asiakkaan tilanne ja tarpeet huomioiden, joten en voi sanoa omaavani mitään yhtenäistä työtapaa. Menetelmällisesti olen luottanut ehkä liiankin paljon keskusteluun ja lomakkeisiin ja viime vuosina olen alkanut tuoda kehollisia elementtejä tietoisemmin työhön mukaan. Koen, että on tärkeää kasvaa itse työntekijänä käyttämiensä menetelmien kanssa ja kokeilla itsekin mitä ne saavat aikaan. Tästä kokemuksellisuudesta pidin Kehuva-koulutuksessa.
    Kuten monet muutkin kommentoijat edellä, myös minua viehätti kollaasi-menetelmän visuaalisuus ja työn rakentumisen prosessi. On eri asia luoda itse ja samalla omaa ajattelua provosoiden kuin esim. valita valmiista kuvista. Tämän otan jollain tavalla käyttöön.

  12. Nimetön sanoo:

    Nuoria käy vastaanotolla joko ylipainon tai alipainon, jolloin ruoka- ja kehosuhteessa on moninaisia haasteita. Esimerkkihenkilöni olkoon lihava nuori, joka on tullut vastaanotolle vanhempiensa kanssa. Tavallisesti haastattelen tavanomaisen ruokapäivän tai voin tarkastella sitä ruokapäiväkirjasta, minkä näen edelleen tarpeelliseksi, jotta voin ohjata vanhempia terveellisimpiin arkivalintoihin. Vastaanotolla en ole paljoa ottanut esille kehoteemaa. Riippuen nuoren iästä, voisin jatkossa pyytää nuoren itsenäisestikin vastaanotolle ja tehdä kenties ruokasuhdekollaasin nuoren kanssa. Myös kehoteeman käsittely olisi tärkeää; että nuori itse näkee ja kokee olevansa muutakin kuin ylipainoinen. Pienempien lasten kanssa olen tehnyt Neuvokas perhe-materiaaleista tuttua Minä olen vahvuudet -tehtävää, jossa on käyty läpi jokaisen omia vahvuuksia.

  13. Nimetön sanoo:

    Olen aiemminkin miettinyt että pelkkä keskustelu ei tunnu oikein riittävältä näissä ruoka- ja kehoasioissa. Kohtaan paljon syömishäiriöitä sairastavia ja monilla muillakin kehosuhteen kanssa on haasteita. Koen, että nämä kollaasi- ja historiatehtävät voisivat antaa uusia konkreettisempia tehtäviä nuorten ja aikuistenkin kanssa tehtäväksi. Usein yritämme keskustella siitä, millaista syöminen ennen syömisenongelmien ilmenemistä oli, mutta tällainen tehtävä voisi asiaa avata paremmin. Toivon myös materiaalipankista löytäväni sitten uusia kivoja tehtäviä vastaanotolle.

  14. Anna sanoo:

    Tuli mieleen nuori mies työttömien elintaparyhmästä. Hän mm. sanoi, että ainoa hedelmä, jonka hän syö, on appelsiinimehu viinassa. Hän ei ollut oman sanomansa mukaan syönyt koskaan mitään kasviksia tai hedelmiä. Hänen kohdallaan olisi ollut mielenkiintoista tehdä ruokasuhdekollaasi ja -historia, jolloin olisimme päässeet varmasti keskustelussa eteenpäin tai ainakin olisin voinut ymmärtää hänen ajatusmaailmaansa paremmin. Tuossa ryhmätapaamisessa jäin hänen osaltaan ruoka-asioissa vähän kädettömäksi, vaikka ryhmässä muuten keskusteltiinkin kovasti.

  15. Nimetön sanoo:

    Pohdin tässä esimerkkitapauksena nuorta naista, joka aikuistumisen kynnyksellä lihoi nopeasti yli kymmenen kiloa ja on nyt painoindeksin perusteella tarkasteltuna lihava. Hänellä ei ole mielenterveydellisiä ongelmia (ainakaan diagnosoituja). Aiemmin tällaisessa tilanteessa olisin lähtenyt keskustelemaan ruoka- ja liikuntatottumuksista pyytäen häntä kertomaan mitä tavallisena päivänä syö ja millaista liikuntaa harrastaa. Näiden tietojen jälkeen olisin ottanut ohjausmateriaaliksi esim. lautasmallia ja ateriarytmiin liittyviä materiaaleja ja tiedollisella tasolla olisin edennyt asiassa. Nyt Kehuvasta innoittuneena etenisinkin Ruokasuhde tarkastelulla ja ruoka- ja kehohistorian pohdinnalla. Niistä keskustellen uskoisin löytyvän nuorelle näkymiä, mitä hän haluaa ja miten lähtee sitä tavoittelemaan. Usein tapaamisia on vain yksi. Toiveikkaana ajattelen, että sekään ei tällaisessa uudenlaisessa kohtaamisen tavassa ole este. Yhdenkin tapaamisen aikana ennättää pohtia asioita paljon, kun ote on vahvemmin asiakasta kuunteleva, johon koen kehuvan harjoitusten ohjaavan -tiedon jakamisesta – asioiden kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun asiakkaan nostamien asioiden perusteella.

  16. Nimetön sanoo:

    Asiakkaanani oli nuori nainen, jolla oli vaikeita psyykkisiä ja kehollisia ongelmia. Pyrin tekemään hänen kanssaan hengitys- ja rentousharjoitteita, joihin hänen oli vaikea laskeutua korkean vireystilan vuoksi. Keskustelu oli pääasiallinen keino, jolla hän pystyi kanssani purkamaan tuntemuksiaan, liikeharjoitteet usein kivuliaita. Minulta meni ohi se, että hänellä oli muiden haasteiden lisäksi kovin niukkaa syömistä ja lihomisen pelkoa. Tämän kurssin myötä olen saanut hyviä harjoituksia, joilla olisin voinut syventää ja tehdä ohjaustilanteista tavoitteellisempia ja johdonmukaisempia, ja olisi varmaan aiemmin tullut esille tämä syömättömyys. Asiakas toi esille urheiluharrastuksen mukana tulleita kovia vaatimuksia ruokailuun liittyen, mutta en osannut täsmentää tai tehdä asialle muuta kuin ihmetellä tilannetta. Olisin kipupiirrosten lisäksi voinut käyttää ruokakollaasia avaamaan ruokasuhdetta ja kehosuhdetta, ruokasuhteen historia- tehtävää selventämään milloin haasteet kehon kanssa ovat alkaneet ja muuttuneet. BAS-2 olin saanut käyttöön keväällä 2019 ja sitä olen pikkuhiljaa alkanut käyttämään keskustelun ja tutkimuksen pohjana. Odotan, että materiaalipankissa on lisää tehtäviä, joita voin ottaa käyttöön. Jatkossa näitä harjoitteita ja tätä ohjaustyyliä tulen käyttämään painonhallinta-asiakkaideni ja psykiatrian puolen asiakaskunnan kanssa sekä ryhmä- että yksilöohjauksissa.

  17. Nimetön sanoo:

    Esimerkkinä nuori aikuinen, jolla on masennustaustaa ja taipumusta vaatia itseltään paljon. Mielialan ollessa huono syöminenkin vähenee ja niukka syöminen toimii osaltaan itsensä rankaisun muotona. Nuoren kanssa olemme keskustelleet, minkälaiset tekijät vaikuttavat syömiseen ja miten syöminen taas vaikuttaa esimerkiksi mielialaan ja jaksamiseen. Olemme pohtineet elimistön viestejä ja voiko niihin kaikissa tapauksissa luottaa, esim. jos nälkää ei tule koko päivänä, niin tarkoittaako se ettei tarvitse syödä. Nuoren kanssa voisi tehdä jatkossa ruoka- ja kehosuhteeseen liittyvän harjoituksen.

  18. terkka sanoo:

    Asiakkaani on entinen kilpaurheilija. Hänen elämänsä on ollut hyvin kurinalaista syömisen, liikunnan, treenin ja levon suhteen. Tietynlainen armottomuus itseään kohtaa näkyy vieläkin. Painonnousua hän pelkää edelleen. Tämä on johtanut syömishäiriöön, jota hän ei itse kunnolla tunnista. Kun asiakas ei tunnista ongelmaansa, asiaan on vaikea tarttua ja hoitaa. Ihmisellä on itsemääräämisoikeus. Hoitajana en voi käskyttää ja patistaa, vaikka terveysriskin selvästi näen ja vanhat ohjaamistottumukseni nousevat pintaan. Ajan antaminen, avoin keskustelu ja armollisuus korostuvat nykyisin enemmän.

  19. Nimetön sanoo:

    Työskentelen syömishäiriötä sairastavien aikuisten parissa. Vaikka Kehuva-hanke on suunnattu nuorten kanssa työskenteleville, koen, että koulutuksen sisällöt sopivat mainiosti myös aikuisikäisille. Kaikilla asiakkaillani on pitkään kestäneitä, kärsimystä aiheuttavia, ruokaan ja kehoon liittyviä haasteita. Haasteena on erityisesti vaikeudet tunnistaa kehomielen tarpeita ja toimia niiden ohjaamana. Sen sijaan erilaiset säännöt, automatisoituneet toiminnat ja itsen ulkopuolelta tuleva tieto tai odotukset ohjaavat syömistä. Oman kehon hyväksyminen, arvostaminen ja pätevä havainnointi on usein hyvin hankalaa, samoin kuin omasta kehosta huolen pitäminen. Haasteita siis riittää.
    Kehuva-hankkeen teemat ovat ovat itselle tuttuja ja kehomyönteinen työtapa on ollut osa työtapaani jo ennen tätä koulutusta. Työtapa saattaa olla erilainen eri asiakkaiden kohdalla ja hoidon eri vaiheissa. Tarkoituksena on kuitenkin aina oppia ymmärtämään itseään hieman paremmin ja oppia suhtautumaan itseen hieman myötätuntoisemmin. Työvälineinä on keskustelun ohella ollut erilaiset kyselyt (mm. ruokasuhde, kehotietoisuus, minäkuva), jotka minulla on tapana purkaa kohta kohdalta keskustellen läpikäyden, pienet ja lyhyet keholliset harjoitteet (hengitys, maadoitus, kehon rajojen vahvistaminen) ja valokuvat (usein asiakkaan historian näkökulma). Ajattelen myös, että minä itse kehollisena työntekijänä olen keskeinen työväline: oma tapa olla, asennot, hengitys, tavat olla kehossa, hyväksyä se (vaikkapa oman mahan murina ennen lounastaukoa :)) ja ilmaista sillä, ovat kaikki merkityksellisiä.
    En ole käyttänyt kollaasityöskentelyä tai videointia. Ne voisivat olla hyvä vaihtoehtoja myös. Visuaalisuus on usein tärkeä elementti, jota tulee varmaan hyödynnettyä liian vähän. Sen avulla voi hyvällä tavalla asettua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan itseä eri kulmasta.

  20. Nimetön sanoo:

    Kohtaamani nuori (13v poika) on pitkään ollut koulukiusattu ja kiusaaminen on kohdistunut mm. painoon. Nuori on viimeisen parin kuukauden aikana pudottanut painoa ja on tähän tyytyväinen. Uusi elämäntapa ilahduttaa ja on toisaalta tervettäkin. Tietokonepelien kanssa kotona viihtynyt nuori on lopettanut peliherkkujen syömisen ja pelailun lisäksi käy metsässä hölkkäilemässä. Tavoitteena aloittaa myö potkunyrkkeilyharrastus. Tähän mennessä olemme keskutelleen lähinnä liikunnan hyvinvointia edistävistä vaikutuksista. Nuori on kokenut, että liikunta on auttanut myös kiusaamisen aiheuttamien epämukavien tunteiden hallinnassa. Muutos on kaikin puolin terveyttä edistävä mutta koko ajan olen kuitenkin pohtinut sitä, tuoko muutos pojalle oikeasti hyvinvointia koska se on selkästi ulkoisten motivaattoreiden aikaansaamaa (kiusaaminen, vertaisten hyväksynnän etsintä). Potkunyrkkeily haaveetkin liittyvät siihen, että hän haluaisi kokea olonsa turvalliseksi kiusaajilta. Kurssi on vahvistanut sitä, että pojan kanssa olisi hyvä puhua myönteisen kehonkuvan ja ruokasuhteen merkityksestä, tämä voisi ennalta ehkäistä mahdollisia ongelmia, jota muutos voi aiheuttaa.

  21. Mirva sanoo:

    Omassa työssäni kohtaan itsenäistymistä aloittelevia nuoria, joilla on muuton myötä uusi ja mielenkiintoinen elämäntilanne aluillaan. Ensimmäiseen omaan kotiin aletaan luoda omaa rytmiä ja tässä vaiheessa pintaan saattaa nousta odottamattomia tunteita ja tilanteita. Usein kuulen nuoren toteavan, ettei itsenäistyminen olekaan niin mukavaa vaan ahdistavaa, on liian hiljaista ja liikaa aikaa tarkailla itseään, toisaalta kerrankin voi syödä mitä haluaa tai vähentää syömistä – tai mitä milloinkin. Erilaisia kasvukipuja erilaisten aiheiden ympärillä.
    Tämän koulutuksen näen omalta osaltani toimineen ajatusten herättelijänä ja sain myös vahvistusta työssäni käyttämien menetelmien toimivuudesta (avoimet kysymykset, motivoiva haastattelu). Koska teen pääosin lyhytkestoista ohjaustyötä (noin 3kk) ja osan nuorista tapaan vain kerran, en pysty tässä työtilanteessa käyttämään kuvakollaaseja tai ruoka- ja kehosuhdehistoriaan liittyviä tehtäviä hyväksi. Pidän kuitenkin tärkeänä tätä ajatustyötä, jonka kurssi itsessäni herätti. Jatkossa haluan olla omalta osaltani ammattilaisena edistämässä myönteisen kehosuhteen ja itsemyötätunnon kehittymistä.

  22. Jonna Rautavirta sanoo:

    Kohtaan työssäni syömishäiriöön sairastuneita sekä toipuneita. On laihuushäiriötä sairastavia sekä liikalihavia. Olemme paljon keskustelleet syömisestä ja kehosta sekä olemme tehneet erilaisia mielen harjoituksia. Tarjoamme kävijöille ryhmämuotoista toimintaan. Meillä on ollut esimerkiksi Hyvän olon -ryhmä, jossa kokeilimme erilaisia joogalajeja ja sitten meillä on Hyvän mielen -ryhmä, jossa teemme erilaisia harjoitteita hyvän mielen saavuttamiseksi. Olemme tarjonneet kävijöille myös mindfulness- ja draama-kursseja sekä ratsastusterapiaa. Koulutuksen myötä opin uusia mahdollisuuksia käsitellä ruoka- ja kehosuhdetta ja ensi talvena varmasti teen kävijöiden kanssa näitä tehtäviä. Monesti se käsillä tekeminen tuo hyvän lisän keskusteluun ja näiden harjoitteiden kautta saamme ruoka- ja kehoteeman hyvin mukaan keskusteluun.

  23. Nipsu sanoo:

    Kohtaan työssäni nuorista useimmiten sellaisia, joilla on syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä, osalla jo syömishäiriödiagnoosi. Työskentelytapani on tähän asti ollut keskusteltupainotteinen. Nyt käyttäisin nuoren kanssa ainakin kuvakollaasien tekemistä, koska monien nuorten on vaikea kuvailla tilannettaan sanoin, mutta kuvat, käsillä tekeminen, leikkaaminen ja liimaaminen olisivat ehkä helpompia työstämistapoja asian käsittelyssä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s